Kodin kertomaa kevät 2013
Tapsan kanssa on sujunut oikein mukavasti koko kevät. Herra on kasvanut kokoa ja painoa on nyt n. 30 kg. Nuo isot tassut kielivät siitä, että kokoa varmaan tulee vielä lisää, vaikka 1-vuotissynttärit kovasti lähestyvätkin! Kastrointi kevättalvella sujui ongelmitta ja muutenkin koira on ollut terveenä koko täällä olonsa ajan.
Tapsa on sopeutunut oikein hyvin meidän laumaan. Vanhinta koiraa kunnioittaa, mutta keskimmäistä kiusaa välillä vetämällä korvista tai muuten häsläämällä, jos oikein innostuu. Vetoleikit taitavat olla parasta, mitä Tapsa tietää, mutta ollaan niitä aika harvakseltaa leikitty, kun koira tuntuu kuumenevan niistä vähän liikaa. Naminpiilotusleikissä tuo on ihan haka, ja on muutenkin aina innolla mukana kaikessa mitä muu perhe tekee.
Tapsa on jotenkin leimaantunut meihin jopa enemmän kuin muut kaksi koiraamme. Se pysyttelee aina lähellä, ja pötkähtää loikoilemaan jalkoihin aina kun asetumme jonnekin aloillemme. Mökin aidatulta pihalta se ei ole kertaakaan yrittänyt karata, vaikka kaksi muuta koiraa painelivatkin aitojen yli ennen niiden korottamista. Muutenkin herra on hyvin rauhallinen ja kuuntelee mitä sanotaan. Vaikka koira seuraileekin perässä joka paikkaan, ei yksin olon kanssa ole ollut mitään ongelmia. Nykyään rauhottuu muiden kanssa ja lauman voi huoletta jättää keskenään odottelemaan meidän kotiin tuloa. Jossakin vaiheessa tykkäsi vähän pureskella kaikkia tavaroita, mitä sattui suuhunsa saamaan (mm. yhdet aurinkolasini oli syöty muodottomiksi..), mutta sekin on nyt vähentynyt. Utelias se edelleen on muiden vältellessä esim. imuria tai lehtipuhallinta, Tapsaa kiinnostaa ihan mielettömästi. Se tulee myös saunaan tai suihkuun pesulle ihan muitta mutkitta, ihan vaan siksi että kiinnostaa niin kovasti kaikki asiat.
Lenkkeilykin sujuu mukavasti. Jonkinlainen mörköikä ilmeisesti aiheuttaa sen, että joillekin ihmisille tai koirille saattaa murista tai haukkua, varsinkin jos käyttäytyvät koiran mielestä jotenkin poikkuksellisesti (tulevat kohti tai tuijottavat) mutta namien avulla Tapsan huomio on helppo suunnata muualle mukavampaan tekemiseen. Muutenkin ruoka kiinnostaa, ja jos joskus tarjoutuu tilaisuus ruoan varastamiseen, herra käyttää sen häikäilemättömästi hyväkseen. Lisähaasteena vielä tuo korkeus, kun ei pöydälle tarvitse paljon kurotella.
Aiemmin lenkeillä oli ongelmana kakan popsiminen, mutta sekin näyttää nyt poistuneen, varmasti oikean ruokavalion myötä (ollaan lisätty mahaa miltei joka aterialle). Ilmeisesti lapsuuden kodissa oli jo opetettu ”jätä”-käsky, koska se tuntui menevän perille hämmästyttävän nopeasti. Muutenkin tuntuu, että Tapsan alkutaipale on ollut oikein hyvä, kaikki perusjutut on hallussa ja tuo hämmentynyt nuorimies kyllä toimii, kun vaan itse osaa motivoida oikein ja ottaa huumorilla tuon jättiläisukkelin vekkulointi. Kertaakaan emme ole katuneet, että Tapsa jäi meille asumaan. Nyt tuntuu siltä että lauma on kokonainen ja näin on hyvä!
Neroa ei luovuteta ensimmäiseksi koiraksi, vaan kodilta vaaditaan aikaisempaa kokemusta koirista ja koiran kouluttamisesta kunnon koiraksi. Neron on hoidossa kerrostalossa.
Nero soveltuu myös lapsiperheeseen.
8.1.2013 Kotihoidota kuulumisia:
Nero on utelias ja rohkea se on, ei pelkää mitään. Nero on lujatahtoinen ja vaatii jämptin omistajan. Kiltti ja leikkisä pentukin vielä Nerosta löytyy. Vaatii 
toimintaa, ei todellakaan mitään pelkkää sohvalla pötköttelyä, vaikka tyytyväisenä aina viereen (lue päälle) aina pötkähtääkin nukkumaan. Ruoka kelpaa oikein hyvin, ja käy kyllä itse hakemassa evästä, jos on pääsy ruokapussille. Ei kuitenkaan puolusta ruokaa. Rapussa kulkijoihin edelleen reagoi haukahtelemalla tai ainakin tuhahtelemalla. Jättää asian kuitenkin helposti, jos herralle keksii jotakin muuta tekemistä. Antaa pestä turkin ja leikata kynnet nästisti, kunhan välillä muistaa namitauot. Kaikin puolin ihana koiralapsi.
28.12.2012 Nero on siirtynyt Vantaalle kotihoitopaikkaan, jonne sitä pääsee katsomaan sopimuksen mukaan.
Nero on 6.6.2012 syntynyt sekarotuinen pentu. Nerossa on rottweileria, saksanpaimenkoiraa, ajokoiraa ja karhukoiraa. Eli Nerossa on montaa vaativaa rotua, joten uudella kodilla pitää olla kokemusta koirista. Nero tarvitsee lempeät ja selkeät rajat, näin hänestä saa mitä mainioimman koiran itselleen.
Nero soveltuu myös kerrostaloon. Kodin etsinnällä on kiire. Nero asustaa tällähetkellä 
Turun lähellä ja Neroa katsomaan pääsee sopimuksen mukaan.
Kodin kertomaa:
Meille tuli muutama viikko sitten uusi koira (6kk uros), sekarotuinen, perheenjäseneksi. Mutta emme voi tuota pitää, jahtaa kissoja loputtomiin eikä millään keinolla asiaa lopeta. On jopa ottanut pienimmän kissamme suuhunsa leikkimielellä mutta tämä kissaleikki on turhan vaarallista. Ymmärrettävästi kissat sitten vastaavat kynsillä. Edes öisin ei nuku jos kissa menee ohi 🙁 Jahdatessaan ei huomioi muita, lapset kaatuu ja tavarat lentää.
Tästä syystä koirasta on pakko luopua.
Uros tulee hyvin toimeen toisten koirien ja kaikkien lasten kanssa. Kooltaan melko iso.
Vaatii osaavan kodin sillä melko vahvaluonteinen pentu kyseessä. Nyt ollut siskoni luona hoidossa ja pentumaisesti touhutessaan kokeilee rajoja eikä kiellot mene aina helpolla periksi ellei ihmisellä ole auktoriteettia/taitoa. Meillä ei ongelmia ole ollut. Pentujen tapaan voi ottaa luvattomia tavaroita, muttei meillä eikä siskolla ole kotia tuhonnut. Vihainen tuo ei missään nimessä ole, vain melkoisen energinen ja vilkas. Kiltti sydämenvaltaaja josta todella harmillista luopua.
Mutta, siskollakin on kissa 🙁 Ja tämä kissa joutuu nyt asustamaan talon toisessa päässä.
Löysimme pojalle jo kerran kodin mutta palautui takaisin koska heidän mielestään on liian vilkas ja halusivat rauhallisemman pennun.
Uskon kokemuksella että rauhoittuu iän myötä ja kun saa elämän raiteilleen, ilman stressiä kissoista ja kodinvaihdosta. Oppii mielellään uutta ja on ilolla mukana ihmisten jutuissa.