Naava

Naavan kuulumisia uudesta kodista 9/2013:

Naava ja Minca

Naava ja Minca

Nyt, kun Naavan 3-vuotis syntymäpäivä kolkuttelee kohta ovella, on hyvä aika päivittää meidän kuulumisia. Tuota aikaisempaa kertomusta lukiessa tulee mieleen muutama sanonta: ”alku on aina hankalaa” ”aika kultaa muistot” ja ”lopussa kiitos seisoo”. Oliko meidän yhteisen taipaleen alku oikeasti noin hermoja raastava? Kaipa se oli, ainakin mulle. Ensimmäinen pentu, ensimmäinen koira ikinä, jonka kanssa piti aloittaa kaikki alusta. Siinä tuli luettua yksi jos toinenkin pentukirja ja mietittyä, miten kaikki pitäisi tehdä. Jälkikäteen voi vain todeta, että maalaisjärki ja oma päättelykyky lienevät se parhain ”oppikirja” pennun kanssa.

Näiden kolmen vuoden aikana Naavasta on kasvanut iso ja upea poika, mitä mainioin harrastuskaveri. Pentukurssin keskittymiskyvyttömästä kakarasta on kehittynyt kuunteleva ja motivoitunut nuorukainen, joka osaa yllättää osaamisellaan. Vaikkakin tuo on edelleen se sama metsässä kasvanut kakara, joka koettelee omistajan hermoja lähes päivittäin, niin se myös osaa toimia oikein sitä vaadittaessa. Eipä siitä ole kuin kaksi vuotta, kun eläinlääkärimme ehdotti koirakouluun menemistä..vaikka olimme pentuajasta asti harjoitelleet aktiivisesti tottelevaisuutta..jotkut koirat vaan ovat normaalia vilkkaampia 😉

Naava ja Lyydia

Naava ja Lyydia

Naavan arkikoulutuksessa toimi hyvänä apulaisena Lyydia, joka eli Naavan rinnalla lähes kolme vuotta. Lyydiasta ja Naavasta tuli hyvä ja toimiva pari. Vaikkakin Naava olisi voinut enemmän ottaa oppia Lyydian rauhallisesta olemuksesta. Viime kesänä Naava joutui yllättäen opettelemaan yksin elämistä, kun Lyydia sairastui vakavasti. Muutaman kuukauden yksinolo teki Naavasta aikuisen. Siitä tuli hillitympi, läheisempi eikä se häslännyt enää läheskään yhtä paljon kuin ennen. Tosin, suurin osa tuosta aikuisuudesta hävisi uuden pikkusiskon tultua taloon. Naava sai uuden pikkusiskon Romaniasta, Mincan. Nyt huomaa hyvin miten osat ovat vaihtuneet. Naava siirtää oppinsa nyt tuolle katujen kasvatille. Siinä missä mun kiellot menee Mincan toisesta korvasta sisään ja suoraan toisesta ulos, Naava ottaa homman haltuun ja ohjaa pikkusiskonsa oikeaan suuntaan. Miten nuo kaksi voivatkin pelata noin hyvin yhteen.

Naava töissä

Naava töissä

Alkusuunnitelmista poiketen, Naavasta ei tullutkaan metsästyskaveria. Veri kyllä vetää metsälle ja riistavietti on erittäin voimakas. Emännän napanuora ei vaan anna periksi ajatukselle, että tuo suhaisi metsiä omin nokkineen. Näiden yhteisten vuosien aikana se on muutaman kerran lähtenyt riistan perään, luoden mulle ylimääräisiä sydämenlyöntejä ja epätoivoa. Onneksi meidän aktiivisen harrastustoiminnan johdosta päädyttiin harrastushaku-kurssille, joka iski kipinän aktiivisempaan treenaamiseen. Naavan kanssa on nyt treenattu vajaat kaksi vuotta Espoon Pelastuskoirissa, tavoitteena joskus tulevaisuudessa päästä osaksi hälyytysryhmää ja auttamaan kadonneiden ihmisten etsimistä. Naava onkin osoittautunut varsin päteväksi nenäkoiraksi, joka nauttii työskentelystä ja omaa uskomattoman hyvän motivaation. Se osaa yllättää pätevyydellään, harmi vain, ettei omistaja tunnu oppivan yhtä nopeasti. Hyvin äänekkäästä ja vilkkaasta pennusta on siis kasvanut mitä parhain ystävä, jonka kanssa aika ei todellakaan tule pitkäksi.

Naavan kuulumisia uudesta kodista:

Naava 10vko

Naava

Kotini on vankilani. Ainakin siltä nyt tuntuu. Töistä on lomaa kaksi viikkoa mutta en voi tehdä mitään
sellaista, mitä lomalla voisi tehdä. Sen sijaan olen lähes syömättä, juomatta, unitta mutta stressiä..sitä
riittää! Ai miksi näin? Koska, vastoin kaikkia periaatteitani, otin koiranpennun. Mikä kuningasidea! Ennen
niin rauhallinen ja stressitön elämä, yhden ajatuksen voimalla toimivan koiran kanssa, on nyt taakse
jäänyttä elämää..edessä siintää tuntematon ja kaiken alusta aloittaminen. Koiria minulla on toki ollut
ennenkin..aikuisia. Mutta ottaa nyt pentu..

Sofian ja pentujen elämää tuli seurattua tiiviisti, jo Sofian pentuajan hoitopaikan etsimisestä lähtien. Yritin
jopa saada Sofiaa vanhemmilleni hoitoon pentujen ajaksi. Turha toivo. Jälkeenpäin ajatellen..siitä mitään
olisi tullutkaan. Vanhempani olisivat varmaan sitä myöden sanoneet irti hoitosuhteensa minun kanssani.
Siitä huolen määrästä johtuen, jota Sofia pentuineen minulle aiheutti, alkoi päässäni kyteä ajatus yhden
metsänpeikon ottamisesta omakseni. Pentuajatuksella olin toki hauskuttanut itseäni aikaisemminkin, kun
miesystävän kanssa on ollut puhetta oikean metsästyskoiran hankkimisesta harrastusmielessä. Niin, onhan
Sofia periaatteessa metsästysrotuinen, joten Naavakin on..ainakin puoliksi. Eri asia sitten on, miten paljon
tuo ikinä tulee noutamaan vesilintuja isäntänsä iloksi.

Naava siis saapui sunnuntaina 2.1.2011. Kotimatkalla Turusta Espooseen se huusi kuljetusboksissaan kuin
hyeena. Mietin, että voinkohan kääntyä takaisin ja palauttaa pennun Tanjalle. No, Naava hiljeni ja päästiin
Espooseen asti. Kaipa sitä voi samalla sitten kokeilla yhteiseloa, kun kerta kotiin asti päästiin yhdessä.

Takana on nyt viisi yhteistä vuorokautta. Hiljalleen alkaa tuntua siltä, että tästä selvitään vielä kaikki
kunnialla hengissä ja sulassa sovussa. Ensimmäiset yöt Naava herätti parin tunnin välein, ihan vain
kertoakseen läsnäolostaan. Nyt riittää kokoonpanon tarkistus kolmen/neljän tunnin välein. Tosin, yksi yö
on nukuttu vain yhdellä herätyksellä. Lieneekö syynä se, että saatiin vihdoin tuo miespuolinenkin saman
katon alle yöksi ja emännältä tippui stressitaso, kun ei tarvinnut turhia panikoida. Naapurit ovat ottaneet
Naavan iloisesti vastaan, eikä ainakaan vielä ole tullut sanomista kotirauhan häiriköinnistä. Vanhempi
koiranikin on hiljalleen sopeutunut ajatukseen Naavan kuulumisesta laumaan. Nuo eivät ole vielä löytäneet
yhteistä säveltä leikkimisen suhteen. Se vienee aikansa. Staffimaisen luonteensa ansiosta Lyydia on todella
ärhäkkä leikeissään ja Naava näyttää epäröivän, onko kyse leikistä vai jostain muusta. Aikanaan nuokin
varmasti oppivat yhteisen sävelen leikkien suhteen. Siihen asti Naava saa onneksi painia velipoikansa Utun
(nyk. Kamu) kanssa, joka asuu tuossa kaupungin rajan toisella puolen, Helsingissä.

Sitten ne osaamiset: Naava osaa istua, ihan jopa pyynnöstä. Luoksetulo on suorastaan lentävä.
Maahanmeno tarvitsee hiomista. Ruokaa se osaa vaatia huutamalla, tosin tästä lahjakkuudesta olen sen
kanssa eri mieltä. Sisäsiisteys on työn alla, samoin yksinolo. Taivaallisen hölmö ja söpö se osaa olla ihan
luonnostaan. Pentutoko meillä alkaa sitten parin viikon kuluttua. Siitä onkin hyvä ottaa ponnahdusapua
siihen tärkeimpään oppimiseen..niiden vesilintujen noutoon siis. Täytyyhän sitä jokin tavoite asettaa, kun
kerta aletaan koulussa käydä.

Naava on oikeasti sydäntenmurskaaja. Se on sulattanut kaikkien tapaamiensa ihmisten sydämen, jopa
minun. Vaikka joskus aamulla onkin mielessä, että kunpa kaikki olisikin vain unta, niin en minä Naavasta
oikeasti voisi edes ajatella luopuvani. Täytyyhän elämässä olla haasteita. Minun haasteeni olkoon nyt
Naava.

Video: Lyydian ja Naavan ensi leikkejä yhdessä